Verbierissä vapaapäivät taas vaihteeksi vierähti. Alkaa toi pekkamiehityskin olemaan kohdalaan Verttilässä. Mardi Gras tuli jälleen kerran hoidettua pois alta; hienot asut, baarihenkilökunta hoiti hommansa; ei valokuvia.
Hiihtämäänkin ehti, mainitsemisenarvoisia retkiä tällä kertaa ovat Ronja ja Valkoiset Housut.
Ronja on kivan näköinen töppyrä. Se näkyy suoraan kämpämme ikkunasta Chablesta. Sitä onkin tullut vilkaistua joka viikonloppuaamuna sitten joulukuun alkua. Tuli sitten vihdoinkin vaivauduttua sinne. Nyt voi paremmin mielin katsella nyppylää kun tietää miltä se näyttää lähempää.
sinistä ylös, punaista alas
uus hankinta, untsikka, on mainio
ronjan topissa
ja minä
tiki ja kari alkumetreillä matkalla alas
Euroopan päällä siis jyllää melkoinen korkeapaine tällä hetkellä ja aurinko on paahtanut pari viikkoa kirkkaalta taivaalta Verbierissä. Kaikkien lähimäkien muuttuessa kumparepelloiksi pitääkin keksiä uutta tekemistä. Retki valkoisten housujen majalle olikin ajankohtainen. Majalle mentiin leppoista tahtia, lähtö ylös ekoilla hisseillä ja perille pästiin noin neljän aikaan iltapäivällä. Matkalle mahtui muutama laskukäännös ja köysistöhutilointia jäätikön yli.
karihan se kärpäsenp**ka kuvassa on
aino varjon laidalla
jäätikön poikki
kamat kuivuu nopeasti auringossa majan katolla
puita kaminaan
pientä iltajumppaa ettei jalat jäykisty
koko kööri
mitä muuta vois kertoa? lunta kaipaisimme jo lisää tähän maailmankolkkaan. Sääkartat ei ihan heti mitään lupaa, ehkä ensi viikon puolella. Niitä seuraillen aika kuluu toimistolla. Työtkin hiljaa etenee, voin jo ylpeillä kokonaisella kuuden sivun tekstimäärällä diplomityössäni, ei enään paljoa puutu. jos olisi oikein näppärä niin voisi tähän blogiin virittää laskuri joka näyttäis vierekkäin toteutuneiden laskupäivien ja diplomityösivujen määrän. kumpikohan kasvaa nopeammin? suhde taitaa nyt olla luokkaa 1:6 sen kun sais 1:1 niin...
Kommentit